Hyvää huomenta kilpikonnasaarelta

No mutta aamuja,

Tasan kaksi viikkoa on siitä kun sateinen ja harmaa Savonlinna jäi taakse ja reissun todellinen tarakan puuduttaminen alkoi. Autosta hajosi matkalla kuskin puolen ikkuna, joka ei suostunut enää menemään kiinni. Onneksi se hajosi vasta Vantaan kohdalla, kun matkaa Malmille ei ollut kun kymmenisen kilsaa. Jäätävät ois ollu olot jos Kallislahden tepskin kohdalla ikkuna ois pudonnut paikoiltaan.

Malmilla meikäläistä odotti vastaanottokomitea Noffe&Inna. Aikamoinen jännäritärinä oli kaikilla päällä ja sen varmisti myös tuleva yö koska yhteensä tuli nukuttua  joku kolmisen tuntia. Sen jälkeen kun oltiin pyöritty sängyssä, välillä vähän syöty ja ravattu parvekkeella niin kohta pirahtikin useampi kello soimaan ja Inna alkoi keräillä tavaroitaan, koska sen lento lähti jo kahdeksalta.

Aamupäivä meni Noffelin kanssa tavaroita häkkivarastoon sulloessa. Oli se kyllä niin julmetun täynnä, että mukava sitä on sitten varmaan keväällä purkaa. Pakkailun jälkeen tsekattiin kämppä kuntoon ja heitettiin rinkat selkään ja suunnattiin Eke's pubiin lähtötsiiderille. Voin kertoa maistui.

Lento sujui Lufthansan siivillä mainiosti. Ensimmäinen pysäkki oli Frankfurtin kenttä, jota pienellä kauhulla odotettiin, koska ihmiset ovat kertoneet sen olevan jättimäinen ja sekava. Kaikki meni kuitenkin erinomaisesti lukuunottamatta limpska-automaattia, joka varasti meiltä rahat ja "lakkasi" toimimasta.

Limuepisodin jälkeen matka jatkuikin kohti Bangkokia, jossa olimme torstai aamupäivänä. Yllättäen viisumi -ja passintarkastusjonot olivat syntisen pitkät, joten aikaa kului ennen kuin vihdoin löydettiin Inna, jonka kone olikin tullut kentälle hiukan etuajassa. Jo pelkkään ilmaston ja sään fiilistelyyn kului useampi vartti, ennen kuin otettiin taksi kohti Don Muangin lentokenttää ja hotellia, joka oltiin siitä vierestä varattu. 

Don Muangille saavuttuamme käveltiin suoraan Air Asian palvelutiskille ja otettiin sisäiset lennot kohti Surat Thania. Don Muang on toinen Bangkokin päälentokentistä, josta lähtee lentoja muihin Aasian maihin sekä kaikkialle Thaimaassa aina Phuketista Chiang maihin. Lennot kaikkine matkatavaroineen kustansivat n. 50 euroa. Erittäin kätevää oli myös se, että hotellilta pääsi kävellen yhdyskäytävää pitkin lentokentälle.

Ensimmäisen illan fiilistelybissejen ja huonepalvelusta tulleiden herkkuruokien (ja ekan green curryn!!) jälkeen olo oli melkoisen uninen ja voin sanoa, ettei kestänyt 5 minuuttia kauempaa kun tasainen tuhina täytti huoneen.

Aamulla noustiin pirteinä ylös jo viiden aikaan, koska lennon check-in menisi kiinni kuudelta ja lennon oli tarkoitus lähteä seiskalta. Aamu sujui mainiosti ja lentokin lähti ajoissa. Tänä vuonna valittiin 1,5 tunnin lento 14 tunnin bussissa istumisen sijaan. Surat thanin päässä kaikki toimi kuin unelma, ja oltiinkin 15 minuutin kuluttua koneen laskeutumisesta jo matkalla kohti satamaa ja Koh Taoa. Bussi+laivamatkan hankinta onnistui kätevästi suoraan lentokentältä.

Saapuminen Taolle tuntui samalta kuin tulisi pitkän ajan jälkeen kotiin. Päädyttiin pariksi yöksi viime vuotiseen Queen resorttiin, josta harkinnan jälkeen vuokrattiin bungalow koko joulukuuksi. Ihan halvimmasta päästä se ei ollut.

Elo on alkanut täällä tasaisesti, ja juurikin uhkailemallani tavalla: nukkumalla,syömällä, juomalla, uimalla ja lepäämällä. Ensi viikkojen suunnitelmat ovat edelleen auki. Noffen sanoin: mukava olla tekemättä mitään ja sitten vähän levätä.

-maikki

Ps. Kuvamateriaalia on tulossa, kunhan laitetaan tekniikka pelittämään.

Taitaa olla viikon verran.

... ai mihinkä?

No reissuun helkkari! Blogi on pitänyt hiljaiseloa, mutta pienen ihmismassan toiveesta elävöitetään ja päivitetään sitä hiukan.

Tarkoituksenani on jo puolen vuoden ajan ollut uuden tekstin kirjoittaminen, jotta minä ja muut matkatoverini ymmärtäisivät tapahtumien kulkua. Niin ei ole kuitenkaan käynyt. Nyt kun on viikko aikaa seuraavaan lähtöön, päätin valveutua sen verran, että napsuttelen jo itselleni niin tutussa yövuorossa tämän tekstin, joka saa samalla juhlistaa vuoden 2014 viimeistä työyötä.

Heinäkuun alussa, kun koko Suomi rypi surkeassa kesäsäässä, päätimme rakkaan Noffelin kanssa, että uusintareissu Thaimaahan ei olisi pahitteeksi. Eikä riittänyt kaksi kuukautta, ei edes kaksi ja puoli, vaan päätettiin täräyttää sata lasissa loppuun asti ja olla kolme kuukautta reissun päällä. Ajatushan ei ollut täysin hatusta temmattu, vaan jo tammikuusta asti olin päättänyt siirtää rahaa sivuun uutta reissua varten. Kasetti hajosi heinäkuun alussa ja pisti ison pyörän liikkeelle. Sen seurauksena lentojen varausvahvistus oli sähköpostissani muutamassa tunnissa. Toki kesän vihdoin viimein saapuessa ja lomia lusiessani, matka pääsi silloin tällöin unohtumaan. Mitä pidemmälle syksy on mennyt, sitä useammin tuli ajateltua lähtöä. Ensimmäisen reissun odotusta edeltänyt superinnostus on jäänyt pois, mutta jokaisen loskasadepäivän jälkeen lämpö on käväissyt sydämessä, ja on laskenut viikkojen määrän lähtöpäivään.

Tämän vuoden matkaseurueeseen liittyi jo hyvissä ajoin eräs yhtä hävytön ja mätyinen ystävämme Inna, jonka innostus reissuun on enemmän kuin käsinkosketeltava. Se on ollut niin käsinkosketeltavaa, että on itse saanut palata vuoden takaisiin fiiliksiin tätä matkaa suunniteltaessa. Tätäkin kautta vielä Innalle tiedoksi, että on ihan erittäin SABAI, että oot lähdössä  messiin!

Ensimmäisen matkan suunnittelu- ja organisointistressi on poissa, koska maa ja sen tavat ovat hiukan tutumpia. Ollaan päätetty, että vietetään joulukuu pääsääntöisesti Koh Taolla, mikä tulee aina olemaan the one and only beloved one. Sen jälkeen suunnitelmat on auki, ja ihan hyvä niin.

MUTTA, suurpiirteisesti ensimmäisten viikkojen suunnitelmana on allekirjoittaneella nukkuminen, syöminen, juominen, sukeltaminen, treenaaminen ja ylenpalttisen norkoilun tavaksi ottaminen. Jäämme näihin odottaviin tunnelmiin 26.marraskuuta asti, jolloin lennetään Helsinki-Vantaalta Frankfurtin kautta Bangkokkiin.

Edellisiä blogitekstejä kunnioittaen Noffen tämän iltainen whatsapp-viesti kuvan kera:
"Siinä makaa meijän Inna! Kuulemma "riippukeinussa", lasit päässä, ettei taivaalta paistava aurinko(huoneen nurkassa oleva lamppu) sokaise! Taustalla ihania merenääniä(pesukone) ja kaislahameen rapinaa(minä paketoin synttärilahjaa)...Siihen se nukahti :D Mitenhän karu paluu tulee ku tajuukin herätessään et eheeei, olinki vielä Malmilla.''

- Maikki

Terveiset tavallisesta elämästä

No mutta terve!

Näin reilun kolmen kuukauden jälkeen onkin hyvä palata matkan muisteluun, kun ahteri on puutunut ja paluu sorvin ääreen on tapahtunut. Tuoreimmat muistikuvat reissusta alkavat haihtua ja kolme kuukautta työelämässä sekä arjessa tuntuu vuodelta. 

Ensimmäisenä haluan pahoitella puuttuvia tekstejä ja kesken jäänyttä blogia. Täytyy myöntää, että oli yksinkertaisesti niin SIISTIÄ, että blogin kirjoittelu jäi toissijaiseksi asiaksi, sillä elämykset nousivat reissun keskiöön. Kuvien katselu ja parhaiden tapahtumien muistelu on piristänyt niitä paskoja päiviä, jolloin räntä sataa suoraan silmään ja koiraa ulkoiluttaessa olet melkein liukastunut. Niin, ja melkein liukastuminen on surkeampaa kun oikeasti liukastuminen, koska yleensä säikähtää niin, että sydän tarttuu kurkkuun kiinni ja pulssi hyppää hetkellisesti pariin sataan. Tuon jälkeen alkaa yleensä myös hirmuinen kiroilu.  Eli kokonaisuudessaan paljon inhottavampaa kun perselleen mätkähtäminen.

Kuvat ja muistot siis hetkellisesti parantavat olotilaa. Välillä tulee muutaman sekunnin kestäviä fläsäreitä noloista tilanteista tai oudoista sattumuksista. Onneksi osa niistä on tallentunut myös puhelimen muistiin. Taannoin hirnuin kotisohvalla tämän kuvan parissa:

Vanha kunnon koirakaveri-selfie! Kuvan koira oli yksi monien paijattujen joukossa. Tätä selfietä edelti monta kappaletta ämpäreitä, yöllinen uintireissu meressä, sekä hampurilaisten syönti kokoontaitettujen rantapenkkien alla. Ehkä yhdet hävitetyt sandaalit. Ja taksia odottaessa märät mätyskät päätyivät ottamaan itsestään kuvan koiran kanssa. Way to go girls!

75 mahtavaa päivää ovat siis takana päin, mutta mikä parantaisi kaukokaipuun? No uuden reissun suunnittelu tietenkin! Reissun suunnitteluun ja toteutukseen ei lähdetä enää ihan yhtä innokkaina tai etuajassa,mutta päätös lähtemiseen on tehty. Myös kysymykset milloin, miten pitkään ja ketkä, ovat yhä auki. Allekirjoittanut täällä odottelee veroilmoitusta ja ehkä tulevia veronpalautuksia, jotka mahdollistaisivat pidemmän oleilun Aasiassa. Eivätpähän ole mätyt enää neitsyitä Aasianmatkailijoita!

... Olin myös lisäämässä tänne enemmän kuvia, mutten osannut valita sadasta bucket-selfiestä parasta. 

-Maikki

Välillä on hyvä pysähtyä

No töttöröö

Mihin nää päivät oikeen katoaa? Enää reilu kolme viikkoa jäljellä tätä reissua ja vastahan me tultiin. Uhosin Noffelle että aion laskee kaikki matkustetut kilometrit yhteen, kunhan päästään takas himoille. Niitä on nimittäin kertynyt, mutta onpahan ollu mahtavaa!

Yllätys yllätys, tätä tekstiä kirjoittaessani, ollaan taas sattumusten kautta Pikku-Taolla jo toiseen otteeseen. Ihanaa! Aion kyllä kertoa, miksi tänne on taas tultu mutta pakko päivittää matkakertomusta ennen sitä.

Mutta nyt asiaan. Kovan juhlinnan jälkeen oli aika ottaa vähän lepiä paikassa, jossa ihmistä ei houkutella paheiden tielle millään lailla! Tähän tarkoitukseen sopikin oivasti koskematon Khanom, noin 50 kilometriä Surat Thanista länteen. Tutut Suomessa oli puhuneet paikasta pelkkää hyvää ja ajateltiin käydä tsekkaamassa paikka. Kun täällä thaikuissa ollaan puhuttu ihmisille ja uusille tutuille matkasuunnitelmista, todella harva on tiennyt Khanomin olemassaolosta. Ainoastaan paikalliset on osanneet kertoa siitä jotain. Meidän ennakko-oletuksemme olivat koskemattomat rannat ja vaaleanpunaiset delfiinit.

Saavuttiin iltapäivällä Samuilta Donsakin satamaan ja otettiin ylihinnoiteltu taksi Khanomiin kun ei oikeen keksitty, että miten muuten päästäisi perille. Bussejakaan ei Donsakista mene, vaan olisi pitänyt ensin matkustaa Surat Thaniin ja sieltä Khanomiin, joten helppoa se noin ainakin oli. Perillä meitä odotti mukava, ilmastoitu apartementos-tyylinen hotelli, jossa yllättäen, oli taas kerran parisänky! Lähdettiin kamojen purkamisen jälkeen etsimään sitä kuuluisaa autiota rantaa, mutta taas kerran eksyttiin kartalta ja löydettiin itsemme keskeltä maaseutua. Meidät pysäytti eräs herra skootterilla, noukki hikiset mätisäkit kyytiin, ja vei rannalle.Ranta oli pitkä, täynnä valkeaa hiekkaa, mut harmiksemme todella roskainen. Siihen saatiin selitys pari päivää myöhemmin, kun kuultiin, että useamman metrin korkeat aallot oli nostattanet kaiken roskan mukanaan rantaan. Joka tapauksessa, saatiin olla rannalla ihan omissa oloissamme, ja siitähän me suomalainen jurottajakansa pidetään.

Ensimmäisen illan seikkailut jatkuivat sitten totaalisella eksymisellä. Välimatkat paikasta toiseen olikin odotettua pidemmät ja harhailtiin pitkin Khanomin pimeitä kujia, miettien, mistä olisi ehkä pitänyt kääntyä ja mihin jatkaa matkaa. Kun vihdoin ja viimein tajuttiin olinpaikkamme, huomattiin että oltiin noin 1,5 tuntia kävelty pois päin hotellilta. Hermojen menetyksen aiheuttama naaman venähtäminen olisi pitänyt saada videolle! Onneksi meillä oli mukanamme Hua Hinistä ostettu rantamatto, jonka levitimme tienposkeen. Siinä sitten kaksi hikistä, useita kilometrejä kävelleet mätyt narjottivat rantahuntkan päällä pilkkopimeässä, lähinnä hihitellen koko tilanteelle.  Eipä mennyt kuin 5 minuuttia niin ensimmäinen paikallinen pysähtyi kohdallemme ja sanoi tarjoavansa kyydin, jos jaksamme odottaa sen aikaa, että hän käy heittämässa kaverinsa johonkin. Sovittiin odottavamme tienposkessa hänen paluutaan. Tällä välillä useat muutkin kävivät kysäisemässa onko meillä kaikki ok. Loppu meni hyvin, sillä äijä saapui ja päästiin kylille syömään ja vihdoinkin nukkumaan!

Yhtenä aamuna herätys olikin jo kello seitsemän aikaan, sillä oltiin edelliseä iltana varattu venematka vaaleanpunaisten delfiinien pällistelylle! Saatiin oma pitkähäntävene kuljettalla käyttöömme koko aamupäiväksi 600 bathilla per naama (n. 13e). Vähän aikaa saatiin ajella ihan vaan eteenpäin rantaviivan myötäsesti, kunnes merestä näkyi vaaleanpunainen selkäevä! Delfiini näyttäytyi useampaan otteeseen minun ja Noffen ihastellessa sitä! Pinkit delfiinit omat Khanomilaisten kovasti vaalimia "lellikkejä', joita halutaan esitellä siellä vieraileville turisteille. Parhain aika nähdä delfiinejä on aamunkoitosta puoleen päivään. Sen jälkeen on turha lähteä bongailuhommiin. Samalla venekuski käytti meitä pystysuoran kiven päälle rakennetussa temppelissä keskellä merta. Hieno aamupäivä joka huipentui siihen, että molemmat Noffen kanssa poltimme itsemme oikein huolella sen jälkeen.

Khanom on tiivistetysti todellinen rauhan tyyssija ja pala koskematonta Thaimaata. Tuntuu, että olet siellä itse kaikessa vaaleassa isossa komeudessasi suurempi nähtävyys kuin itse delfiinit, sillä meitä ainakin tuijoteltiin ja osoiteltiin moneen otteseen. Kaikki tämä oli kuitenkin hyväntahtoista. Toiseksi: vuokraa skootteri. Sillä pääsee liikkumaan kätevästi, tiet ovat leveitä, eikä liikenteessä ole läheskään niin hengenvaarallista kuin muualla Thaimaassa. Mehän emme taaskaan skoottereita vuokranneet, joka näkyi kymmeninä talsittuina kilometreinä ja rakkoina jaloissa. Oltiin myös Noffen kanssa yhtä mieltä siitä, että täällä olivat tähän astisen matkamme ystävällisimmät ihmiset, jotka palvelevat ja auttavat ilman rahankiiltoa silmissä. Ja kiitokset vielä myös Dusty Geckon suomalaisyrittäjälle, joka tarjosi yhdet maukkaimmista ruokaelämyksistä matkan aikana ja hellitti koti-ikävää tarjoilemalla meille paahtopaistia,saaristolaisleipää ja kunnon kahvia!

Seuraavana kuvakooste Khanomista:

Vain mätyjen jalanjäljet hiekassa

Aika ihanaa

Postikorttimateriaalia bongausretkeltä

Siellä näkyy evä!

Ja siellä selkä!

Kyllä, vesi voi olla oikeasti tuon väristä

Pitkää häntää

Temppelille mars!

Onko väärin varastaa buddhalta vettä jos on kauhee jano? (Ei me oikeesti otettu mitään...)

Paahtopaistisalaatti ála Dusty Gecko

Pitkään haudutettua barracudaa kasvispedillä, sekä perunamuussilla(<3 ja ai että!)

Eli näihin tunnelmiin jäädään. Seuraavien päivityksien arvoisia ovatkin matkustusjärjestyksessä Krabi, Koh Phi Phi ja Phuket Town. Kuulumisiin!

-Maikki ja Noffe

Saarelta saarelle

Hyvää iltaa!

Ajattelimme laittaa Taon vieruskaverit poikkeuksellisesti pakettiin yhdellä postauksella, joten asiaa varmasti tulee! Kirjoittaessani tätä postausta, narjotan pitkästä aikaa ilmastoidussa hotellihuoneessa rauhan tyyssijassa, Khanomissa. Ruudun takana naputtaa tabia yksi todella punainen ja palanut mäty. Toinen mäty kukkuu horroksessa vieressäni, aivan saman värisenä. En ymmärrä, miten viiden viikon oleilun jälkeen voi edelleenkin polttaa itsensä näin kunniallisesti.

Taolta matkamme jatkui 28.10 kohti Koh Phangania, Full moon partyjen kotisaarta. Ikäväksemme matka sijoittui nyt niin, että täyden kuun kekkerit jäivät meiltä viettämättä. Ensimmäisenä iltana aikaa jäi oikeastaan vain syöpöttelylle, joten otimme taksin Thongsalaan, Phanganin isoimpaan kaupunkiin. Vihdoin päästiin taas yötorille mättämään! Sieltä sitten reippaina naisina, ruokaa sulatellen kävelimme 4 kilometrin matkan takaisin Baan Taille, jossa hotellimme sijaitsi.

Kyseisellä saarellahan juhlitaan myös kaikkia muita mahdollisia kuuhun liittyviä asioita kuten Half moon festivaleja(jotka missasimme myös) sekä hardcore trancejuhlaa, Blackmoon culturea(jäimme pois omasta tahdostamme). Niinä päivinä kun ei juhlita kuuta, juhlitaan muuten vaan, erityisesti Haad rinillä. Jotkut kutsuvat Haad riniä pienois-khao san roadiksi, mutta en kokenut, että niissä olisi ollut kovinkaan paljon samankaltaisuutta. Haad rinillä viihtyi, khao sanilla juurikaan ei.

Tutustuttuamme pariin mukavaan suomalaisherrasmieheen eräänä iltana, päätettiin, että lähdetään yhdessä tutkimaan saarta skoottereilla. Tähän mennessähän ei olla skoottereita vuokrattu ollenkaan, ihan vain muiden ja oman turvallisuuden vuoksi. Pojat kuitenkin suostui ottamaan meidät kyytiin, joten pari päivää ajeltiin ympäri saarta, vieraillen Koh Ma beachilla, vesiputouksilla ja Thongsalassa. Eksyttiin ensimmäisenä iltana isoihin buddhalaisjuhliin, joita vietettiin erään nuoren munkin kunniaksi. Sellaisia uskontoon liittyviä ilopirskeitä näkee harvoin vietettävän! Jostain syystä tuntui, että mekin aiheutimme satojen thaimaalaisten juhlijoiden keskuudessa hilpeyttä, pölähtämällä paikalle tietämättä edes mitä juhlitaan!

Viikonloppuna palvottiin arskaa ja käytiin open jam sessioneissa The Jam-nimisessä rennossa kippolassa. Kovasta uhosta ja parista bissestä huolimatta Maikki ei uskaltautunut lavalle laulamaan. Jameissa soitelleet tyypit oli suhteellisen kokeneita harrastajia ja pupu meni pöksyyn. Sunnuntaina iltapäivästä käytiin Wat Phon temppelin yrttisaunassa. Sauna yllätti kuumuudellaan ja olikin kiva istuskella ja rauhoittua hetki hiljaisuudessa. Myöhemmin samana iltana käväistiin Loi Lay floating partyilla viihtymässä hetken verran, mutta järkintyneenä matkustuksen tuomasta väsymyksestä, lähdettiin suhteellisen ajoissa pois, sillä maanantaina meitä kutsui jo Koh Samui.

Lauttamatka sateiselle Koh Phanganille

Private pool ainoastaan mätyille

Riittävä todiste skootterikyydeistä?

Mätypose

Kiipeilyn tulos

Yötori

Halloweenjuhlaa Bangers&Mashissa

Kuten tavallisesti, meitä alkoi pikku hiljaa poltella poispääsy Phanganilta. Otettiin  aamupäivän lautta kohti Koh Samuita. Ihmisten mielipiteet, joita olimme ennen lähtöä kuulleet, jakautuivat Samuin kohdalla kahtia: toiset vihaavat väenpaljoutta saarella ja toiset nauttivat turismin kyllästämästa saaresta. Kerrottakoon vielä, että Koh Phanganin asukasluku keikkuu 10 000 asukkaassa kun melkein samankokosella, hiukan pinta-alaltaan isommalla Samuilla on kuusi kertaa enemmän asukkaita.

Oltiin etukäteen varattu maijoitus booking.comin kautta, miten ollaan tehty melkein jokaisen kohteen kohdalla. Tällä kertaa yöpaikkana oli Nid's Bungalow sopivan matkan päässä Cheweng beachroadilta. Hinta oli kahdelta mätyltä 17€ yö, sisältäen aamupalat. Ja mainittakoon myös lemmikkieläimet, joita olikin sitten joka lähtöön: puluja,kanoja,marsuja,kaneja,koiria,kissoja,kaloja, isossa altaassa lilluva, 1,5 metriä pitkä hauen ja alligaattorin risteytymä sekä huipentumana 300 kiloinen villisika. Ettei eläimiä olisi vain ollut liian vähän, erään tapahtumarikkaan illan\yön päätteeksi hotellille meitä seurasi pari noin 6-7 viikon ikäistä sekarotuista koiranpentua, joille bungalowkylämme omistaja antoi kodin. Seuraavana päivänä pahoittelimme asiaa ja kerroimme koirien seuranneen meitä tänne asti. Nainen oli vähän pahoillaan asiasta ja osoitteli pentuja,kohautteli olkiaan ja kysyi "what else can I do". Pennut saivat hyvän kodin.

Aasinsillalla pitkälle venähtäneestä illasta ja koiranpennuista päästäänkin sitten asiaan. Koh Samui on tunnettu erityisen vilkkaasta yöelämästään, johon mekin sitten tutustuttiin..ja kunnolla tutustuttiinkin! Koh Samuilla elettiin vain oikeastaan öisin.  Baareja ja yökerhoja on melkein joka lähtöön. Meinattiin tyrmistyä ensimmäisenä iltana kun löydettiin tiemme Green Mangoon, joka on ehkäpä Samuin tunnetuin kekkerimekka. Värivaloissa temmeltää melko pitkälti länsimaisia miehiä ja thaikkunaisia. Kahdelta mätyltä maastoutuminen juhlivan porukan mukaan ei kuitenkaan vaatinut paljoa, illat toisensa jälkeen olivat hauskoja. 

Biletyshän ei täällä lopun pilkun tuloon, vaan bileet vain siirtyvät eri paikkaan. Green Mangon sulkeuduttua siirryttiin viereiseen bilemestaan Sound Clubiin, joka oli vielä isompi ja sokkeloisempi kuin Mango. Bileet jatkuvat pitkälti auringon nousuun, josta väsynyt bailukansa(me mukaan lukein) hilautuu viimeisillä voimillaan hotelleille. Ja älkäämme unohtako myöskää massiivisen The Ark barin joka keskiviikkoisia ja perjantaisia beach partyja, joissa myöskin vierailtiin!

Yllä onkin mainittu ne syyt, miksi emme nähneet saarta muualta käsin. Yhtenä päivänä lainattiin hotellin omistajalta virveleitä ja kokeiltiin kalaonneamme viereisellä järvellä. Eipä napannut, mutta taas kerran aiheutimme hilpeyttä paikallisissa asukkaissa, jotka nauroivat kalastaville mätysköille päin naamaa. Liekkö harvinainen näky? Samaisena iltana kurkattiin myös thaiboxingottelu, joka olikin positiivinen yllätys!

Nid's Bungalow

Ja taas mennään

Mäty kalassa

Toinenkin mäty kalassa

Phetchebuncha stadium

Happy hour

 Pikkuinen koirakaveri

Ja matka jatkuu taas

Kaiken näköistä siis tekevälle sattuu! Parin seuraavan viikon suunnitelmana ovat sitten Krabi ja Phi Phi, joita odotetaankin muutamien päivien hölläilyn jälkeen kuin kuuta nousevaa! Voimahaleja ja saakelisti jaxuja sinne pimeyteen toverit!

-Maikki ja Noffe

Kuukautispäivä!

Otsikossa ei suinkaan tarkoiteta luonnollista tapahtumaa naisen kehossa, vaan sitä, että reissua on nyt takana tasan yksi kuukausi! Paratiisimaiselta Taolta on nyt siirrytty Koh Phanganille, joka ei ihan ole vetänyt vertoja rakastamallemme pikku-Taolle. Mutta täälläkin on vietetty mahtavia aikoja.

Reissun edetessä juttujen ja päivittäisten keskustelujen taso on laskenut huomattavan alas, ja kunhan palaamme matkalta, toivomme kovasti, että normaaleista asioista keskustelu on vielä joskus mahdollista.

Noh, nyt kuitenkin niihin kuulumisiin!

Majoituttiin Taolla Sairee Beachilla, josta irtosi meille huone 500 bathilla per yö. Tämän siis tekee lyhyellä matikalla 250 bathia per nainen, eli noin 6 eugeniota yöltä. Hotelli oli todella hyvällä sijainnilla, noin 100 metrin päässä rannasta. Huonoa sanottavaa oli oikeastaan vain hotellin ympäristöstä, joka vaikutti vähän keskeneräiseltä.

Ostettiin ekana päivänä snorkkelit ja päästiin tutustumaan vedenalaiseen maailmaan. Aivan huippua! Koralleja ja uskomattoman värisiä kaloja tuli vastaan jo heti ensimmäisella sukelluskerralla ja veden alla saattoi helposti vierähtää useampi tunti.

Muita aktiviteettejä uinnin ja snorklauksen ohessa olivat melominen, jooga ja stand paddling, jota voidaan lämpimästi suositella kaikille! Siinä koeteltiin mätyjen tasapainoa oikeen urakalla! Saaren ainoana puutteena allekirjoittanut pitää yötorin puuttumista, mutta onneksi tilalla oli toinen toistaan parempia ravintoloita, jotka tarjoaa niin thaikku- kuin länkkärisapuskaakin. Toinen pieni isku mätyjen itsetunnolle oli sukellusharratuksen puuttuminen, sillä tuntui, että kaikki saarella matkaavat oli sukellussnobeja. Pikkuiselle Taolle mahtuukin yli 50 sukelluskursseja tarjoavaa yritystä. Jotenkin onnistuttiin kuitenkin tällä kertaa välttämään laitesukelluksen salat.

Tämän lisäksi on katseltu tulishowt ja ladyboyesityksiä, sekä istuttu iltaa ja bailattu kera uusien tuttavuuksien(mainittakoon, että suurin osa niistä karvaisia ja nelijalkaisia). Alla kuvamatskua kuluneista päivistä.

 Sairee beach

Strawberry Caipirinha

Koirakaveri

Isoin gekko tähän mennessä

 Lotuksen tulishow

Narjotuspenkit!

Yooogaa

Kaksi mätyä lauttoineen

 On our way to eagle view

Eagle view

Liian paljon jää kirjoittamatta kaikkia mahtavia kokemuksia joita täällä ollaan saatu ja tullaan tulvaisuudessa vielä saamaan. Toivottavasti edes henkäys tätä tunnelmaa välittyy teille sinne! Henkilökohtainen suuri kiitos uusille suomalaistutuille Päiville, Tiialle ja Kristiinalle, oli huippuhauskaa! 

Ps. Eihän me nyt vielä ole oltu reissussa sitä kuukautta, mutta yrittäkää ymmärtää, että lomalainen voi sekoittua päivistä!

-Maikki ja Noffe

Ja niin me rakastuttiin

Morjesta pöytään!

Tämän hetken lokaatio on siis Koh Tao ja täällä tyttölapsi nauttii olostaan. Ai että! Aika täällä menee kuin siivillä ja päivät soljuu eteenpäin niin nopeasti että edellisestä päivityksestä onkin kerennyt vierähtää taas hyvä tovi.

Pitkän ja puuduttavan junamatkakokemuksen jälkeen halusimme hiukan rentoutua, ja ajattelimme Hua hinin tarjoavan sitä meille. Ensimmäisenä päivänä oltiin jopa toiveikkaita ja päästiinkin viettämään loman ekaa rantapäivää. Lysti kuitenkin loppui suht lyhyeen, sillä seuraavana päivänä sekä sade, että paskatauti yllättivät jo suhteellisen muussiksi murentuneet matkaajattaret. Kokosimme kuitenkin itsemme pitkien päiväunien ja useamman imodiumin voimalla ja lähdettiin tsekkaamaan Khao Taon rantaa, joka sijaitsee 13 km Hua hinistä etelään. Esterikin oli tainnut ottaa imodiumin,sillä sadekin lakkasi juuri sopivasti. Paikka oli kuin olikin ihan näkemisen arvoinen, eikä tarvinnut olla huutelemassa ''ei kiitosta'' joka ikisille kaupustelijalle.

Hat Khao Tao

Seuraavana päivänä Esterin piďätysongelmat jatkuivat ja losottikin koko taivaan täydeltä vettä. Kulutettiin aikaa pyörimällä kaupungilla, syötiin maailman parhaimmat sea food-annokset, ja mentiin jokaviikkoisiin hoitoihimme: Noffe selkä-hartia-niskahierontaan ja Maikki kasvohoitoon. Samalla kokosimme itseämme henkisesti huomista matkaa varten, jota kohtaan meillä oli suuremmatkin epäilykset.

Kauhun sekainen matkustusaamu valkeni. Oltiin edellisenä päivänä katsottu netistä Chumponiin menevistä busseista joita PITI mennä kerran tunnissa. Hyvin pian selvisi, ettei niitä mene kerran tunnissa. Törötettiin asemalla 7.45 ja seuraavan bussin sanottiin tulevan 9.00. No eipä tullut. Muutamia päivia vaivannut mahan sekaisuus ja tietämättömyys bussin saapumisesta kiristi taas aikataulu-uskollisten suomalaisten kasettia, mutta bussi saapuikin lyhyehkön odottelun jälkeen 10.30! Niin ja tosiaan, kiirehän meillä oli siksi, että Chumponista lähtee ainoastaan kaksi lauttaa Koh Taolle päivässä: klo 13 speed boat ja klo 23 night boat, jossa yö vietetään laivassa. Arvanette jo varmaan kummalla mentiin!

Loppu hyvin, kaikki hyvin! Yölaivalla matkustus oli yksi parhaista kokemuksista tähän asti. Valvottiin laivassa muutamat Changit juoden ja musiikkia kuunnellen. Viideltä aamulla, kun saatiin rinkat selästä ja ensi kosketus paljailla varpailla rantahiekkaan ja kirkkaaseen veteen, ei voinut erehtyä siitä lämmön tunteesta, joka sydämessä läikähti. 

Uljas aluksemme

Muutamat

Näkymät ennen auringonnousua tyhmästi salamalla otettuna

Et semmosta. Pian päivitystä Taon tapahtumista!

-Maikki