Ja niin me rakastuttiin

Morjesta pöytään!

Tämän hetken lokaatio on siis Koh Tao ja täällä tyttölapsi nauttii olostaan. Ai että! Aika täällä menee kuin siivillä ja päivät soljuu eteenpäin niin nopeasti että edellisestä päivityksestä onkin kerennyt vierähtää taas hyvä tovi.

Pitkän ja puuduttavan junamatkakokemuksen jälkeen halusimme hiukan rentoutua, ja ajattelimme Hua hinin tarjoavan sitä meille. Ensimmäisenä päivänä oltiin jopa toiveikkaita ja päästiinkin viettämään loman ekaa rantapäivää. Lysti kuitenkin loppui suht lyhyeen, sillä seuraavana päivänä sekä sade, että paskatauti yllättivät jo suhteellisen muussiksi murentuneet matkaajattaret. Kokosimme kuitenkin itsemme pitkien päiväunien ja useamman imodiumin voimalla ja lähdettiin tsekkaamaan Khao Taon rantaa, joka sijaitsee 13 km Hua hinistä etelään. Esterikin oli tainnut ottaa imodiumin,sillä sadekin lakkasi juuri sopivasti. Paikka oli kuin olikin ihan näkemisen arvoinen, eikä tarvinnut olla huutelemassa ''ei kiitosta'' joka ikisille kaupustelijalle.

Hat Khao Tao

Seuraavana päivänä Esterin piďätysongelmat jatkuivat ja losottikin koko taivaan täydeltä vettä. Kulutettiin aikaa pyörimällä kaupungilla, syötiin maailman parhaimmat sea food-annokset, ja mentiin jokaviikkoisiin hoitoihimme: Noffe selkä-hartia-niskahierontaan ja Maikki kasvohoitoon. Samalla kokosimme itseämme henkisesti huomista matkaa varten, jota kohtaan meillä oli suuremmatkin epäilykset.

Kauhun sekainen matkustusaamu valkeni. Oltiin edellisenä päivänä katsottu netistä Chumponiin menevistä busseista joita PITI mennä kerran tunnissa. Hyvin pian selvisi, ettei niitä mene kerran tunnissa. Törötettiin asemalla 7.45 ja seuraavan bussin sanottiin tulevan 9.00. No eipä tullut. Muutamia päivia vaivannut mahan sekaisuus ja tietämättömyys bussin saapumisesta kiristi taas aikataulu-uskollisten suomalaisten kasettia, mutta bussi saapuikin lyhyehkön odottelun jälkeen 10.30! Niin ja tosiaan, kiirehän meillä oli siksi, että Chumponista lähtee ainoastaan kaksi lauttaa Koh Taolle päivässä: klo 13 speed boat ja klo 23 night boat, jossa yö vietetään laivassa. Arvanette jo varmaan kummalla mentiin!

Loppu hyvin, kaikki hyvin! Yölaivalla matkustus oli yksi parhaista kokemuksista tähän asti. Valvottiin laivassa muutamat Changit juoden ja musiikkia kuunnellen. Viideltä aamulla, kun saatiin rinkat selästä ja ensi kosketus paljailla varpailla rantahiekkaan ja kirkkaaseen veteen, ei voinut erehtyä siitä lämmön tunteesta, joka sydämessä läikähti. 

Uljas aluksemme

Muutamat

Näkymät ennen auringonnousua tyhmästi salamalla otettuna

Et semmosta. Pian päivitystä Taon tapahtumista!

-Maikki

Hua Hin ja maailman paskin junamatka offered by Kasettimatkat

Huhhuijjaa!

Nyt alkaa kasetin nauha vihdoin loystya ja aletaan olla takas tassa elamassa. Mut eilisesta ei ole mitaan hyvaa sanottavaa..muuta kuin aamupala. Ennen eilista matkaseikkailua, voisi vahan kertoilla Kancahanaburista, joka oli kerrassaan mahtava paikka! Voin suositella joka ikiselle laiskiaiselle, joka ei jaksa lahtea Chiang Maihin asti. 

Kwaijoki Kancahanburissa

Nro. 1 

Hotellin terassilta

Hotelli varattiin ennen Bangkokista lahtoa booking.comista. Bangokista otettiin suhteellisen kallis minivan- kyyti ja ahtauduttiin samaan pikkubussiin 10 thaimaalaisen kanssa. Pari tuntia matkustettiin ja bussi jatti meidat Kancahanburin asemalle, josta otettiin mopotaksi hotellille. Hotelli, tai oikeastaan Guest house, oli ihana! Pienia kelluvia bungaloweja ja ihan perinteinen rivitalo taynna siisteja pienia huoneita puutarhan ymparoimana. Hintaa huoneelle jai 250 bth per naama yolta (eli noin 6e). Paikka oli nimeltaan Sam's House. Hintataso oli muutenkin suhteellisen edullinen verrattuna nyt esimerkiksi Hua Hiniin.

Matkan historiallinen osuus sijoittui seuraavalle paivalle, kun vuokrattiin pyorat ja lahdettiin Kwaijoelle katsomaan kuoleman rautatieta ja Deathly Railway Bridgea. Siltaa ja kuolemanrautatieta rakensivat liittoutuneiden sotavangit ja pakkotyolaiset, joita menehtyi rautatien rakentamisprosessin aikana yli 100 000. Silta oli todella vaikuttava naky ja paljon siella olikin populaa tollistelemassa. Kaveltiin sillan toiselle puolelle, johon oli rakennettu massiivinen temppeli kaikkine kultaisine elainfiguureineen.

Deathly Railway Bridge

Pikkanen Kappeli

Kohteisiin ja majatalon ymparistoon tutustuttiin siis polkupyorilla, jotka sai vuokrattua aivan majatalon vieresta. Paivavuokra oli halpa, n. euron paiva, ja pyorilla matkanteko ei helteessa tuntunut aivan niin tuskaiselta. 

Perjantaina vieteltiin Noffen synttareita. Ihan joka paiva ei voi kaverille tarjota tunnin jalkahierontaa synttarilahjaksi, mutta taalla pystyy! Noffe otti siis jalkahieronnan ja Maikki manikyyrin. Hoitojen paatteksi juotiin inkivaariteeta ja paijattiin koiria.

Nohve narjottaa varpaineen

Kolmoisleukamaikki hellittamassa Simoikavaa

Historiallistaytteisen pyoraretkipaivan ja hemmottelujen jalkeen meilla olikin illalla tosi kova jano! Pyorat takaisin parkkiin vuokraamon pihaan ja kohti markettia taydentamaan kaljavarastoja Noffen synttaripaivan kunniaksi. Terassilla nautiskeltiin ilta-auringosta hetki, jonka jalkeen suuntasimme syomaan ja menettamaan bucketneitsyytemme vahan niinkun puolivahingossa!

Pina Colada

Hei hei bucketneitsyys!

Seuraavan paivan juhlinnasta Noffe karsi hotlassa ja Maikki lahti tutkimaan lisaa historiaa. Kohteina olivat War Cemetery ja Thai-Burma Railway Museum. Niista en kerro enempia, kunhan vaan leveilen, etta muka ymmarsin jostain jotain. Ja ihan leveilemisen ilosta. Itku tosin meinasi hautausmaalla tulla, kun jokaisessa muistolaatassa oli omaisten kirjoittama jaahyvaislause.

Eilinen paiva olikin sitten yhta helvettia aamusta iltaan. Sanoin Noffelle ennen lahtoa, etta ei varmasti tulla selviamaan tasta paivasta ilman vastoinkaymisia, ja niinhan siina pitkalti kavi. Noffe avatkoon sanaisen arkkunsa:

Junamatka Ratchaburista (jonka piti kestaa 2h) kestikin 8h. Juna meni rikki (?) jossain vaiheessa kai., mut jokatapauksessa se seiso paikallaan 6h.Tuli seuraava juna, joka oli taynna. Jouduttiin 3. luokkaan matkustamaan. Junassa ei ollut vapaita istumapaikkoja, eika ilmastointia mut siella oli huutava lapsi, pari haisevaa koiraa ja ainakin tuhat thaimaalaista koko maallisen omaisuutensa kanssa. 

Vihdoin paastaan hotellin perkeleeseen, jonka luvattu nettiyhteys ei toimi, eika siella ole omia vessoja. 

Tultiin syomaan ja aattelin et: ei kiitos thaikkuruokaa tanaan, tilasin pizzaa. Siina suht nalkasena (oot syony viimeks 10h sitten) oottelet pizzaa hetkisen, jonka jalkeen tarjoilija tulee sanomaan: oho, uuni ei toimi, tilaisitko jotain muuta? joo. Ruokaa odotellessa lampsit vessaan, joka ei veda. mita viela? 

No onneks luultavasti muillakin on ollu kurjaa,koska nestista luettiin et oli kansainvalinen epaonnenpaiva. :) ja rahallisestikkaan ei otettu takkiin, kun junamatka makso sen 50 senttia.

Eli kasettia testattiin, ja kovasti!

Ratchaburi

Alkumatkalla tyytyvaisyys oli silmiinpistavaa

No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Mutta yksi asia opittiin: Ala matkusta junalla, ellet ole zen-aivo ja karsivallisyyden multi-ilmentyma. Nyt nautitaan Hua Hinin auringosta muutama paiva ja katsotaan, minne pain nena nayttaa torstaina!

- Noffe ja Maikki

Kaoottinen Bangkok

Moikkulit periltä!

Kolme päivää ollaan nyt tutustuttu ihmeelliseen Bangkokkiin, mutta  täytyy paljastaa, että kasetti oli ensimmäisenä päivänä suhteellisen kireällä. Ensinnäkin, liikenne on täällä jotain täysin käsittämätöntä! Liikennesääntöjä ei tunnu olevan, autot ajaa reilusti päin punaisia,vihreitä ja keltaisia, tuktukeja tuntuu olevan miljoonia ja busseilla ei ole aikatauluja. Ensimmäisenä päivänä tämä oli järkytys, mutta nyt ollaan jo paremman puolella. Maanataina etsittiin meidän hotellia melkein 5 tuntia. Oltiin valvottu lähemmäs 30 tuntia ja syöty viimeksi lentokoneessa aamupala, joten voin kertoa, että ruoka, kylmä Chang ja ilmastoitu hotellihuone tuntui taivaalta kaiken etsimisen ja kävelyn jälkeen. Kuitenkin, loppu hyvin, kaikki hyvin.

Eilinen eli tiistai, vietettiin pitkälti Khao Saniin - Thaimaan reppureissaajien kohtaamispaikkaan tutustuen. Muutamia halpoja vaatteita tuli hankittua, mutta erityisen maininnan saa katukeittiöiden sapuskat! Namnamnam. Eräs herrasmies sai meidät ylipuhuttua tuktukin kyytiin katsomaan Golden Mountainia. Kivuttiin satoja portaita ylös temppeliin, josta oli mahtavat näkymät ympäri Bangkokia. Tuli hetkeksi aikaa todella tunkeileva olo, koska satuttiin temppeliin rukoushetken ollessa meneillään. 

Tänään herättiin suhteellisen myöhään, koska eilinen venähti pitkäksi Khao sanilla. Tosin yksi ilta/yö tuolla kadulla riitti meille vallan mainiosti, sillä aistit ylikuormittuu valoista,tuoksuista,melusta ja ihmispaljoudesta. Matka jatkui lounaan jälkeen kohti MBK Centeriä. Khao Sanin vierestä pääsi MBK:lle kätevästi bussilla nro 15. Vastassa oli aikamoinen ostosparatiisi, liikkeitä varmasti tuhansia. Tosin vaatteita etsiessä tunsi itsensä lähinnä norsun kokoiseksi, sillä täkäläinen M-koko vastaa XS:ää. MBK:n viides kerros tarjoili meille tänään meksikolaista ruokaa, joka tosin ei ollut kummoista, mutta kokemus oli kiva! Viidennestä kerroksestahan löytyvät siis kaikki maailman tunnetuimmat keittiöt : Japanilainen, kiinalainen, kreikkalainen, italialainen, intialainen ym. 

Loppupäivä menikin Ocean Worldissä, jossa oli jos minkälaista mätyskää vedessä lillumassa. Noffe oli varma että yksi kilpikonnista oli kuollut.  Maksettiin itsemme kipeäksi tuosta huvista, mutta voittaa lintsin Sea Lifen mennen tullen!

Mahtavia hetkiä, mutta huomenna Kanchanaburi ja kelluvat nunnat. Kuvat kertokoon enemmän

Hippi-maija ja Löysä-noffe matkatamineissa

Erawan house

Portaat Golden Mountainille

 Näkymät

Lähtöhässäkkää ja haahuilua (3 days to go)

Kukkuruu!

Lähtöpäivä lähestyy. Tällä viikolla päivät ovat huvenneet lähinnä tiettyjen tavaroiden etsimiseen ja Helsingissä harhailuun. Tiistaina käytiin Thaimaan suurlähetystössä viemässä Noffen viisumihakemukset. Suurlähetystö oli vasta maanantaina muuttanut uusin tiloihin Bulevardille, mutta (Noffen kohdalla) homma toimi moitteettomasti ja palvelu oli hyvää.

Bulevardilta alkoikin mielenkiintoinen, kolme tuntia kestänyt harhailu riippumattokauppaan Museokadulle. Noffe oli nähnyt kyseisen liikkeen bussin ikkunasta kotimatkallaan. Huomioittehan, että matka näiden kahden kadun välillä on reilu kilometri. Juu, ja kyllä, käytimme Google Mapsia apuna, mutta jotain meni silti pieleen(?). Eihän me nyt niin säälittäviä oltu, että oltaisi harhailtua  koko kolmea tuntia ympäriinsä, vaan käytiin myös kurkkaamassa Temppeliaukion kirkko ja nautittiin pakolliset kahvi&juustoburgerisetit. Muutaman tunnin ja kymmenen ''Missä suunnassa on Mannerheimintie''-kysymyksen jälkeen olimme oikean liikkeen edessä. Meitä odotti juuri se näky, mistä oltiin matkalla heitetty läppää: LIIKE SULJETTU. Kiitän onneamme, että oltiin käyty syömässä vähän lounasta ennen tämän tapahtumaketjun päätöstä, koska muuten olisi ohimossa saattanut sykkiä isompikin verisuoni. Suunnistettiin pienten hajoilujen jälkeen Yrjönkadun Partioaittaa kohti, jonka löytäminen oli myös oma tarinansa. Riippumattoja ei löytynyt, mutta rinkalle löytyi onneksi sadesuoja edulliseen hintaan.

Maikki harjoittelemassa turistina pällistelyä

Keskiviikkona sain soiton suurlähetystöstä: Viisumihakemuksesi ei ehdi perjantaiksi. Kerroin lähettäneeni hakemuksen jo viime viikolla ja kyselinkin, miten on mahdollista, että se ei ehtisi minulle ennen lähtöä. Viisumihakemuksen käsittelyaika kun on neljä arkipäivää. Lähetystöstä kerrottiin, että muuton takia heille osoitettu posti oli myöhässä ja viisumin saaminen menee ensi viikon alkuun. Pienen, kipakkasanaisen keskutelun jälkeen suurlähetystöstä luvattiin hoitaa asia niin, että viisumi on noudettavissa perjantaina. Varmistaessani asiaa tänään, torstaina, virkailija sanoi viisumin olevan noudettavissa huomenna. Asiaa!

Kaiken tämän ja erityisesti harhailun jälkeen vähän jännittää, että kuinkakohan kauan kestää lentokentältä poispääsy ja Bangkokista oikean hotellin löytyminen...

Sitä ennen juhlitaan kuitenkin vähän läksiäisiä, tavataan ja heipatellaan kavereita! Se o morjjes.

-Maikki