Mihin nää päivät oikeen katoaa? Enää reilu kolme viikkoa jäljellä tätä reissua ja vastahan me tultiin. Uhosin Noffelle että aion laskee kaikki matkustetut kilometrit yhteen, kunhan päästään takas himoille. Niitä on nimittäin kertynyt, mutta onpahan ollu mahtavaa!
Yllätys yllätys, tätä tekstiä kirjoittaessani, ollaan taas sattumusten kautta Pikku-Taolla jo toiseen otteeseen. Ihanaa! Aion kyllä kertoa, miksi tänne on taas tultu mutta pakko päivittää matkakertomusta ennen sitä.
Mutta nyt asiaan. Kovan juhlinnan jälkeen oli aika ottaa vähän lepiä paikassa, jossa ihmistä ei houkutella paheiden tielle millään lailla! Tähän tarkoitukseen sopikin oivasti koskematon Khanom, noin 50 kilometriä Surat Thanista länteen. Tutut Suomessa oli puhuneet paikasta pelkkää hyvää ja ajateltiin käydä tsekkaamassa paikka. Kun täällä thaikuissa ollaan puhuttu ihmisille ja uusille tutuille matkasuunnitelmista, todella harva on tiennyt Khanomin olemassaolosta. Ainoastaan paikalliset on osanneet kertoa siitä jotain. Meidän ennakko-oletuksemme olivat koskemattomat rannat ja vaaleanpunaiset delfiinit.
Saavuttiin iltapäivällä Samuilta Donsakin satamaan ja otettiin ylihinnoiteltu taksi Khanomiin kun ei oikeen keksitty, että miten muuten päästäisi perille. Bussejakaan ei Donsakista mene, vaan olisi pitänyt ensin matkustaa Surat Thaniin ja sieltä Khanomiin, joten helppoa se noin ainakin oli. Perillä meitä odotti mukava, ilmastoitu apartementos-tyylinen hotelli, jossa yllättäen, oli taas kerran parisänky! Lähdettiin kamojen purkamisen jälkeen etsimään sitä kuuluisaa autiota rantaa, mutta taas kerran eksyttiin kartalta ja löydettiin itsemme keskeltä maaseutua. Meidät pysäytti eräs herra skootterilla, noukki hikiset mätisäkit kyytiin, ja vei rannalle.Ranta oli pitkä, täynnä valkeaa hiekkaa, mut harmiksemme todella roskainen. Siihen saatiin selitys pari päivää myöhemmin, kun kuultiin, että useamman metrin korkeat aallot oli nostattanet kaiken roskan mukanaan rantaan. Joka tapauksessa, saatiin olla rannalla ihan omissa oloissamme, ja siitähän me suomalainen jurottajakansa pidetään.
Ensimmäisen illan seikkailut jatkuivat sitten totaalisella eksymisellä. Välimatkat paikasta toiseen olikin odotettua pidemmät ja harhailtiin pitkin Khanomin pimeitä kujia, miettien, mistä olisi ehkä pitänyt kääntyä ja mihin jatkaa matkaa. Kun vihdoin ja viimein tajuttiin olinpaikkamme, huomattiin että oltiin noin 1,5 tuntia kävelty pois päin hotellilta. Hermojen menetyksen aiheuttama naaman venähtäminen olisi pitänyt saada videolle! Onneksi meillä oli mukanamme Hua Hinistä ostettu rantamatto, jonka levitimme tienposkeen. Siinä sitten kaksi hikistä, useita kilometrejä kävelleet mätyt narjottivat rantahuntkan päällä pilkkopimeässä, lähinnä hihitellen koko tilanteelle. Eipä mennyt kuin 5 minuuttia niin ensimmäinen paikallinen pysähtyi kohdallemme ja sanoi tarjoavansa kyydin, jos jaksamme odottaa sen aikaa, että hän käy heittämässa kaverinsa johonkin. Sovittiin odottavamme tienposkessa hänen paluutaan. Tällä välillä useat muutkin kävivät kysäisemässa onko meillä kaikki ok. Loppu meni hyvin, sillä äijä saapui ja päästiin kylille syömään ja vihdoinkin nukkumaan!
Yhtenä aamuna herätys olikin jo kello seitsemän aikaan, sillä oltiin edelliseä iltana varattu venematka vaaleanpunaisten delfiinien pällistelylle! Saatiin oma pitkähäntävene kuljettalla käyttöömme koko aamupäiväksi 600 bathilla per naama (n. 13e). Vähän aikaa saatiin ajella ihan vaan eteenpäin rantaviivan myötäsesti, kunnes merestä näkyi vaaleanpunainen selkäevä! Delfiini näyttäytyi useampaan otteeseen minun ja Noffen ihastellessa sitä! Pinkit delfiinit omat Khanomilaisten kovasti vaalimia "lellikkejä', joita halutaan esitellä siellä vieraileville turisteille. Parhain aika nähdä delfiinejä on aamunkoitosta puoleen päivään. Sen jälkeen on turha lähteä bongailuhommiin. Samalla venekuski käytti meitä pystysuoran kiven päälle rakennetussa temppelissä keskellä merta. Hieno aamupäivä joka huipentui siihen, että molemmat Noffen kanssa poltimme itsemme oikein huolella sen jälkeen.
Khanom on tiivistetysti todellinen rauhan tyyssija ja pala koskematonta Thaimaata. Tuntuu, että olet siellä itse kaikessa vaaleassa isossa komeudessasi suurempi nähtävyys kuin itse delfiinit, sillä meitä ainakin tuijoteltiin ja osoiteltiin moneen otteseen. Kaikki tämä oli kuitenkin hyväntahtoista. Toiseksi: vuokraa skootteri. Sillä pääsee liikkumaan kätevästi, tiet ovat leveitä, eikä liikenteessä ole läheskään niin hengenvaarallista kuin muualla Thaimaassa. Mehän emme taaskaan skoottereita vuokranneet, joka näkyi kymmeninä talsittuina kilometreinä ja rakkoina jaloissa. Oltiin myös Noffen kanssa yhtä mieltä siitä, että täällä olivat tähän astisen matkamme ystävällisimmät ihmiset, jotka palvelevat ja auttavat ilman rahankiiltoa silmissä. Ja kiitokset vielä myös Dusty Geckon suomalaisyrittäjälle, joka tarjosi yhdet maukkaimmista ruokaelämyksistä matkan aikana ja hellitti koti-ikävää tarjoilemalla meille paahtopaistia,saaristolaisleipää ja kunnon kahvia!
Seuraavana kuvakooste Khanomista:
Vain mätyjen jalanjäljet hiekassa
Aika ihanaa
Postikorttimateriaalia bongausretkeltä
Siellä näkyy evä!
Ja siellä selkä!
Kyllä, vesi voi olla oikeasti tuon väristä
Pitkää häntää
Temppelille mars!
Onko väärin varastaa buddhalta vettä jos on kauhee jano? (Ei me oikeesti otettu mitään...)
Paahtopaistisalaatti ála Dusty Gecko
Pitkään haudutettua barracudaa kasvispedillä, sekä perunamuussilla(<3 ja ai että!)
Eli näihin tunnelmiin jäädään. Seuraavien päivityksien arvoisia ovatkin matkustusjärjestyksessä Krabi, Koh Phi Phi ja Phuket Town. Kuulumisiin!
-Maikki ja Noffe
